Yrittäjiä kehotetaan usein työntämään kädet multaan ja ryhtymään hommiin. Löytämään se idean siemen tai itu, joka lähtee kasvamaan. Vaalimaan hyväksi havaittua reseptiä, jolla satoa on saatu aiempinakin vuosina. Kokeilemaan uusia lajikkeita, jotka voivat olla tuottavampia. Löytyykö totuus siis sparriksesta vai sparrauksesta?
Tässäkin firmassa erilaiset koulutukset, valmennukset, coachaukset ja sparraukset ovat olleet viime aikoina ajankohtaisia. Ajat ovat haastavat, joten myyntiä ja markkinointia on hyvä tarkastella uusista näkökulmista ja ravistella rutiineja. Joskus ulkopuolinen tekijä on tähän paras apuri.
Hyvä esiintyjä, myyjä ja valmentaja tarjoaa yleensä yhtä asiaa: ei suoraa ratkaisua ongelmaan, vaan innostusta ratkaisun löytämiseen. Yleensä on niin, että ratkaisun avaimet ovat jo olemassa vastaanottajalla itsellään. Hänellä on kaikki mahdollisuudet onnistumiseen, mutta tarvitaan vain se pieni sysäys: kirkkaampi visio ja rohkeampi toteutus.
Innostus tarttuu
Sparraus on hauska termi, koska minulle se tuo mieleen ruotsinkielisen sparriksen eli parsan. Mietin sparrailun sijaan mullan läpi puskevia parsan versoja, joista syntyy esimerkiksi herkullinen vappumenu.
Etymologia tosin kertoo sparraus-termin tulevan nyrkkeilystä, jossa sillä viitataan treenaamiseen. Kyse on siis oikeassa suhteessa tehdystä hyökkäyksestä ja puolustuksesta, aivan kuin liiketoiminnassakin. Pitää uskaltaa mennä vastustajaa kohti, mutta turvata myös oma nurkka.
Asioista innostuminen on hyve, ja innostumiseen liittyy ajatus inhimillisyydestä. Tekoäly ei voi aidosti innostua asioista, mutta ihminen voi. Uuden oppiminen ja vanhan poisoppiminen luo pohjan innostukselle, joka kasvaa, kun sitä vaalii. Ja mikä parasta: innostus tarttuu.
Aivan kuten mullasta kurkotteleva parsa tarvitsee aurinkoa, myös ihminen tarvitsee vuorovaikutusta, tietoa ja inspiraatiota uuden luomiseen.
Mistä sinä innostuit tänään?
Kirjoittaja on Ampersandin copywriter Hanna, joka tykkää parsasta ja verkkokursseista.