Joonaksen matkatarina

11.9.2018 Ampersand

Matkani graafikoksi alkoi jo kauan ennen, kuin olin tietoinen koko ammatista. Jo pienenä piirtelin äitini kanssa kuunnellen satukasetteja ja musiikkia. Äitini onkin aina kannustanut minua siinä huomaten jonkinlaisen lahjakkuuteni visuaaliseen tarinankerrontaan jo varhain.

Aloittaessani koulun koulumatkani varrella oli tietty tunneli, johon ilmestyi tasaisesti uusia graffiteja. Joka päivä kuljin sen kautta enkä malttanut odottaa näkeväni uusia teoksia. Ihastuminen tähän minulle uuteen taidemuotoon oli totaalista. Peruskoulu rullasikin läpi ”sotkien” (niin minulle ainakin sanottiin) monisteiden reunat sekä koulukirjat, ja siitä inspiroituneena joskus jopa vähän seiniäkin. Musiikki, taide sekä valokuvaus kiinnostivat kaikkea muuta enemmän; lukujärjestyksestäni löytyikin kaikki mahdolliset näiden aineiden variaatiot, joita oli saatavilla. Tämän perusteella peruskoulun viimeisillä luokilla tulevaa ammattia miettiessäni sävelet olivatkin selvät: minusta tulisi sähkömies! Minulle, vanhemmilleni tai koulun opinnonohjaajalle ei tullut mieleenkään, että olisin voinut suunnata opintoni johonkin aivan muualle.

Jatkoin näiden harrastusteni parissa vapaa-ajallani. Päivätöistä sai rahaa ja harrastuksistani voimia töiden tekemiseen. Samalla myös tietokoneella vektorigrafiikan piirtäminen alkoi kiinnostaa. Vuosien Photoshopin itseopiskelun jatkeeksi aloinkin lyödä päätäni seinään myös Illustratorin parissa.
Työpaikkani joutui vähentämään työntekijöitä, ja minä viimeisenä taloon tulleena lähdin myös ensimmäisenä. Tässä välissä tuli ensimmäinen ajatus tehdä harrastuksista työ, ja hainkin Muotsikkaan opiskelemaan valokuvausta. Pääsykokeissa menestyin hyvin, mutten kuitenkaan päässyt opiskelemaan. ”Ei enää koskaan”, totesin.
Tieto innokkaasta kuvaajasta kuitenkin levisi tuttavapiirissäni, ja tein satunnaisesti tapahtumakuvausta. Samaan aikaan suunnittelin ensimmäisen logoni asiakastyönä, mikä poiki työpaikan lahtelaisessa mainosteippausyrityksessä. Oli muuten upeaa nähdä suunnittelemani logo huoltoautojen kyljissä, joissa se komeilee vieläkin.

Teippaustöiden aikana valokuvauskeikkoja alkoi tulla yhä enemmän. Kiersin tapahtumakuvaajana ympäri Suomea viikonloppuisin. Puhetta oli myös mahdollisesta oppisopimuskoulutuksesta graafisella alalla, mutta sanoista ei ikinä päästy tekoihin. Aloin hoitaa myös muita töitä yritykselle, jolle toimin kuvaajana, ja lopulta olikin aika jättäytyä pois teippaushommista.

Parin vuoden jälkeen täydellinen leipääntymiseni tapahtumakuvaamiseen ajoi minut takaisin ammattini pariin: sähkömieheksi. Tiesin kyllä heti, että se on vain lyhyt vaihe, jonka jälkeen palaisin takaisin kuvaamisen ja piirtämisen pariin ammatillisessa mielessä. Työpisteeni, paperini sekä työkavereideni paperit ja työpisteet täyttyivät piirustuksistani ja varsinkin kalligrafiasta, jollaiseksi graffitiharrastukseni oli muuntautunut. Sain päivittäin kyselyitä, miksi en tekisi sitä työkseni, mutta siihen en osannut vastata.

Musiikki, taide sekä valokuvaus kiinnostivat kaikkea muuta enemmän; lukujärjestyksestäni löytyikin kaikki mahdolliset näiden aineiden variaatiot, joita oli saatavilla. Tämän perusteella peruskoulun viimeisillä luokilla tulevaa ammattia miettiessäni sävelet olivatkin selvät: minusta tulisi sähkömies!

Eräänä päivänä sain puhelun Samuelilta, joka oli esitellyt Marjo-Riittalle tekemisiäni Instagram-sivustoltani, ja he heittivätkin ilmoille ajatuksen mahdollisesta yhteistyöstä. Seuraavana päivänä sain uuden puhelun samaiselta ukolta, ja mahdollinen ”pieni yhteistyö” olikin hieman paisunut. Nyt minulle esiteltiinkin idea mainostoimiston perustamisesta yhdessä heidän sekä kultakynä Jarmon kanssa. ”Mitä täällä tapahtuu?” ajattelin. Parin päivän sulattelun jälkeen olin kuitenkin valmis hyppäämään mukaan. Perustimme yhteisen yrityksen ja minä otin lopputilin sähköalan yrityksestä. Ampersand oli syntynyt.

Nyt on kaksi vuotta takana ja Ampersand porskuttaa eteenpäin. Noin vuosi sitten aloitin omassa yrityksessäni myös alan opinnot oppisopimuskoulutuksena, josta olisi määrä valmistua vielä parin kuukauden sisällä – upeeta!
Onko elämässä siis oikeaa reittiä unelmien saavuttamiseen? Ei ole. Kaikki se, mitä ikinä haluat, on mahdollista – omista lähtökohdistasi riippumatta. Minulla sen tajuamiseen meni vain vähän kauemmin kuin monella muulla.

www.instagram.com/koponee

, , , , , , , , , , ,
Contact

Sähköposti

etunimi@ampersand.fi

Puhelin

+358 40 835 3111

Osoite

Vesijärvenkatu 15, 15140 Lahti

Contact